| Nuorten Akatemia|Opettajalle|Ohjaajalle|Vanhemmalle|Nuorelle |
Venäläistytöt tarvitsevat toistensa tukea
Elämä venäläissyntyisenä maahanmuuttajana Suomessa on helpompaa, kun ilot ja murheet voi jakaa vertaisryhmässä. Tatjana Kirillova vetää Helsingissä tyttöjen tuki-iltoja.
Keittiössä käy aikamoinen vilske, kun kuusi venäläistyttöä valmistaa kakkua. Sinä aikana, kun yksi on pilkkonut persikat, toinen on vatkannut valkuaiset. Tätä on selvästi harjoiteltu ennenkin. - Kakussa on marenkia, kermavaahtoa ja hedelmiä. Se on helppo ja nopea valmistaa, ja silti tosi hyvää, Olga Kajak, yksi tytöistä kertoo.
Ruoanlaitto on yksi asia, jota harrastetaan tyttöjen tuki-illoissa, kuten nuoret naiset kokoontumisiaan itse nimittävät. Kyseessä on kaksi kertaa viikossa kokoontuva ryhmä, jonka tarkoituksena on järjestää sosiaalinen tukiryhmä ja mukavaa tekemistä venäläissyntyisille maahanmuuttajatytöille.
- Täällä voi puhua, jos on ongelmia, juoruilla kaikista asioista, kertoa omista kokemuksista ja saada opetusta, porukan nuorimmainen, Tatjana Yasenev tiivistää.
- Mihin muuallekaan sitä koulun jälkeen menisi. Kokoontumisista on kyllä ollut niin paljon apua. Kun aloin käydä niissä 14-vuotiaana, minulla oli rankka murrosikä ja ongelmia ystävien kanssa. Täällä saattoi puhua jonkun aikuisen kanssa, joka ymmärsi. Sittemmin olen oppinut ymmärtämään vanhempianikin paremmin, ryhmässä sen perustamisesta asti ollut Ksenia Luuden jatkaa.
Mahis-tuella mahdollisuuksia
Tyttöjen tuki-illat on yksi tänä vuonna Nuorten Akatemian Mahis-tukea saavista ryhmistä. Ryhmän koulutettu ohjaaja Tatjana Kirillova on iloinen, että he saavat tukea. Aivan ryhmän alkuaikoina, kun tukea ei ollut saatavilla, tuki-illoissa keitettiin puuroa ja keräiltiin lehtiä. Nyt tytöillä on mahdollisuus saada ohjausta ruoanlaittoon, tehdä manikyyrejä, harrastaa liikuntaa yhdessä ja lukea äidinkielellään kirjoitettuja kirjoja.
- On niin mukava lukea omalla äidinkielellään. Vaikka miten hyvin osaisi vierasta kieltä, niin se ei ole sama, Ksenia Luuden sanoo.
Vaikka ryhmän jäsenet puhuvat sujuvaa suomea, myös mahdollisuus keskustella omista murheista ja tunteista äidinkielellä on kaikille erittäin tärkeä. Äidinkieli kun on tunteisiin aivan eri tavalla kytköksissä kuin mikään muu, myöhemmin opittu kieli.
Tyttöjen tuki-iltojen lisäksi Mahis-tukea sai tänä vuonna 50 muuta nuorten hanketta, joista viisi on maahanmuuttajanuorten hankkeita: venäjänkielisille maahanmuuttajanuorille suunnattu keskustelu- ja videokerho, multimediaan ja internetsivujen rakentamiseen liittyvä somalipoikien projekti, Alternatiivi ry:n järjestämä valokuvaustoiminta, maahanmuuttajataustaisten nuorten taideterapiaa ja kulttuuriharrastamista sisältävä kerho sekä Sambo 2000 ry:n järjestämä nuorten leiritapahtuma.
Kaikkia maahanmuuttajille suunnattuja ryhmiä vetää Mahis-koulutuksen saanut, itsekin maahanmuuttajataustainen aikuinen.
Kummajaisesta tiiviiksi ryhmäksi
Olga Kajak muutti Suomeen äitinsä ja sisarensa Anna Kopalinan kanssa 12 vuotta sitten. Kun hän meni kouluun, hän oli koko ala-asteen ensimmäinen venäläinen.
Nyt tilanne on toinen. Uudellamaalla asuu paljon venäläisiä, eikä venäläislapsi ole koulussa mikään outo näky.
Tytöt kertovat, että Uudenmaan venäläiset maahanmuuttajat ovat tiivis ryhmä.
- Suurin osa venäläisistä tuntee toisensa. Kokoonnummekin toisinaan yhteen viettämään aikaa. Joukossa on sekä vanhoja että nuoria, Kajak kertoo.
Tyttöjen tuki-illat ovat auttaneet venäläistyttöjä ymmärtämään omaa erilaisuuttaan. Ksenia Luuden kertoo, että muuttaessaan 12 vuotta sitten Suomeen hän huomasi olevansa erilainen ja ajatteli, että sen täytyy johtua siitä, että hän on jotenkin tyhmä tai vääränlainen.
- Kysymys oli ihan pienistä arkipäivän asioista. Sitten kun juttelin muiden samassa tilanteessa olevien kanssa, ymmärsin, että vika ei ole minussa. Se helpotti todella paljon.
Jotain siltä väliltä
Tyttöjen ilta on venäläisille tärkeä paitsi sosiaalisena ryhmänä, myös kotikulttuurin ylläpitäjänä.
- Olen asunut Suomessa kauan ja sopeutunut tähän kulttuuriin. En silti tunne itseäni aivan suomalaiseksi, mutta toisaalta Venäjällä käydessäni en tunnu enää kuuluvani aivan sinnekään, Olga Kajak valottaa maahanmuuttajan perusristiriitaa.
- Ei oikein tiedä, miksikä itseään kutsuisi.
Samaa miettii myös virolaissyntyinen, mutta venäjää puhuva Ksenia Luuden.
- Minä sanon aina, että olen Virosta kotoisin, puhun venäjää, mutta asun Suomessa. En pidä itseäni oikein venäläisenä enkä virolaisenakaan, ehkä jonain siltä väliltä.
Toisaalta maahanmuuttajat kokevat kahden kulttuurin tuntemisesta olevan paljon hyötyäkin. Ajan mittaan molemmista jää käyttöön ne tavat ja asiat, jotka tuntuvat hyviltä ja helpoilta.
- Esimerkiksi nainen on Venäjällä paljon naisellisempi kuin Suomessa, suomalainen nainen on modernimpi, erilainen. Minä olen kyllä omaksunut tämän suomalaisen tyylin, Kajak sanoo, ja viittaa lyhyeen tukkaansa ja mustiin housuihinsa.
Tie auki vaikka hammaslääkäriksi
Neljästä nuoresta naisesta viisi käy koulua. Ksenia Luuden on lukiossa ja suunnittelee sen jälkeen lähtevänsä Englantiin siellä asuvan poikaystävänsä luo. Tatjana Yasenev opiskelee ammattikoulussa merkonomiksi ja lukee samalla ylioppilaaksi. Anna Kopalina on lukiossa.
Olga Kajak lopetti edellispäivänä opinnot, kun sai käteensä ylioppilaslakin. - Seuraavaksi aion pyrkiä hammaslääketieteelliseen. Ellen pääse, niin sitten ensin hygienistiksi tai hammasteknikoksi.
Yasenev kertoo, että tyttöjen tukiryhmä tuli avuksi myös koulutukseen liittyvissä pulmissa. - Mietin, menisinkö lukioon, niin kuin kaikki kehottivat, vai siskoni tavoin opiskelemaan merkonomiksi. Ksenia neuvoi valitsemaan kaksoistutkinnon.
Tukiryhmä auttaa monissa muissakin arkipäivän tilanteissa. Tytöt kehuvat, että Tatjana Kirillova on loistava asiantuntija iho-ongelmissa ja monissa muissakin terveyteen liittyvissä asioissa.
Iloinen keskustelu jatkuu koko leivontaillan ajan, suurimmaksi osaksi venäjäksi. Samalla, kun kakku tuli leivottua, tuli myös juteltua viime aikoina tapahtuneista asioista. Jokainen kertoi elämänsä tärkeimmät kuulumiset, ja toiset kuuntelivat niin kuin ystävät ainakin.
teksti ja kuva: Hanna Martikkala
Artikkeli on julkaistu Kumppanissa 2005.
|
Ksenia Luuden avaa säilykepurkkia.
|
| Sivukartta | Palaute |
 |
 |
 |
Kommentti: Taas Ruukinkartanoon
hahaha mun ilme on kyl nii hämmästyny ku Aino vaa räpsi niitä kuvii enkä ehtiny ottaa yhtää hyvää il...04.09.2010
| © Nuorten Akatemia 2009. Yhteystiedot | Mediamateriaalit | Yhteistyökumppanit | |
|