Tilaa uutiskirjeemme ja Note-viestit opettajille

Tilaa

Mielipidetiedustelu ei ole osallisuutta

Nuorten osallisuus nähdään onnistumisen avaimena moneen yhteiskunnalliseen haasteeseen, mutta käytännön ratkaisut vaativat uudenlaisia toimintatapoja, kirjoittavat Nuorten Akatemian toimitusjohtaja Heikki Vuojakoski ja kehittämispäällikkö Heidi Rosbäck. 

Nuoret ovat olleet viime aikoina yhteiskunnallisen keskustelun keskiössä. Keskustelua on käyty hyvinvoinnista ja pahoinvoinnista, eriarvoisuudesta, osallisuudesta ja osattomuudesta, niiden syistä ja seurauksista. Samoissa yhteyksissä on pohdittu nuorten oikeutta olla nuoria, tasavertaisesti yhteiskuntamme jäseniä sekä toimia itselle tärkeiden asioiden puolesta. 

Nuorten osallisuuden kokemuksen nähdään olevan ratkaisu moneen haasteeseen. Hallitusohjelmassa osallisuus mainitaan noin 30 kertaa. Lisäksi se mainitaan lukuisissa kaupunkien, valtionlaitosten ja muiden toimijoiden strategioissa. Lasten ja nuorten osallisuus on nostettu keskiöön myös muun muassa harrastamisen Suomen mallin toteuttamisessa. Osallisuus on käsitteenä kuitenkin hyvin monisyinen ja osallisuuden vahvistaminen käytännössä varsin haastavaa.

Mitä osallisuus oikein tarkoittaa ja miksi siitä puhutaan juuri nyt? 

Meille Nuorten Akatemiassa osallisuus tarkoittaa, että ihmisellä on mahdollisuus vaikuttaa itseään kiinnostaviin asioihin ja tulla kuulluksi. Se tarkoittaa myös kokemusta kuulumisesta johonkin yhteisöön. Yksinäisyys, syrjäytyminen ja osattomuus voidaan nähdä osallisuuden vastakohtina. Osallisuus siis vahvistaa luottamusta yhteiskuntaan ja yhteisöihin sekä omaan merkityksellisyyteen niiden jäsenenä. 

Työssämme näemme, että demokratia kaipaa uusia keinoja, jotta nuoret saadaan mukaan osallistumaan yhteiseksi koettuihin asioihin ja kokemaan, että omalla toiminnalla on laajempaa merkitystä. Olemme erityisen iloisia siitä, että julkishallinnossa, jossa virallisen kuulemisen perinteet ovat pitkät, osallisuus nähdään yhä tärkeämpänä, dialogisempana ja tavoiteltavana toimintakulttuurina.

Osallisuutta tukevan toimintakulttuurin rakentaminen ei synny hetkessä, mutta siihen on olemassa hyviä ja tehokkaita keinoja. Sen lähtökohtana on aina dialogin lisääminen nuorten ja aikuisten välillä. Se voi perustua erilaisiin kohtaamisiin, yhteisiin tavoitteisiin ja yhdessä kehittämiseen, mutta yhtä lailla se on myös nuorten oman toimijuuden, aloitteiden ja ideoiden tukemista, tunnistamista ja tunnustamista.

Kuuleminen ja nuorten mielipiteiden kysyminen on aina hyvä juttu, mutta niillä ei ole juurikaan tekemistä osallisuuden kanssa. Ne ovat ylhäältä tai aikuisilta nuorille annettuja sisältöjä, ja menetelmät usein esimerkiksi erilaisia sähköisiä kyselyjä, joiden toivotaan tavoittavan mahdollisimman monia. Myöskään äänestäminen ei ole sellaisenaan osallisuutta. Ne ovat kuitenkin merkkejä siitä, vastaaja tai äänestäjä on kokenut sellaista osallisuutta, että hän uskoo omalla mielipiteellään olevan merkitystä virallisessa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa.

Osattomuutta ja merkityksettömyyttä sekä niistä johtuvaa syrjäytymistä torjutaan ja jokaisen nuoren osallisuuden kokemusta vahvistetaan tehokkaimmin tarjoamalla nuorille mahdollisuuksia määritellä itse, miten he voivat toimia ja vaikuttaa itselle tärkeisiin asioihin. Virallisessa kuulemisessa ja kehittämisessä olennaista on vahvistaa yhteistä ymmärrystä, luoda yhteisiä tavoitteita ja rakentaa yhteisöllisyyttä niin, että nuoret tulevat kohdatuksi, kuulluksi ja heille itselleen on aina selvää, mihin heidän äänensä, mielipiteensä ja toimintansa vaikuttavat.

Jotta nuori voi uskoa, että hänen ajatuksillaan ja toiminnallaan on merkitystä, aikuisen on uskottava siihen. Jopa vahvemmin kuin nuoren itsensä. 

Nuorten Akatemia, Osallisuuden osaamiskeskus 

Heikki Vuojakoski
Toimitusjohtaja, Nuorten Akatemia
Heidi Rosbäck
Kehittämispäällikkö, Nuorten Akatemia

Mielipidetiedustelu ei ole osallisuutta

Mielipidetiedustelu ei ole osallisuutta

Nuorten osallisuus nähdään onnistumisen avaimena moneen yhteiskunnalliseen haasteeseen, mutta käytännön ratkaisut vaativat uudenlaisia toimintatapoja, kirjoittavat Nuorten Akatemian toimitusjohtaja Heikki Vuojakoski ja kehittämispäällikkö Heidi Rosbäck. 

Nuoret ovat olleet viime aikoina yhteiskunnallisen keskustelun keskiössä. Keskustelua on käyty hyvinvoinnista ja pahoinvoinnista, eriarvoisuudesta, osallisuudesta ja osattomuudesta, niiden syistä ja seurauksista. Samoissa yhteyksissä on pohdittu nuorten oikeutta olla nuoria, tasavertaisesti yhteiskuntamme jäseniä sekä toimia itselle tärkeiden asioiden puolesta. 

Nuorten osallisuuden kokemuksen nähdään olevan ratkaisu moneen haasteeseen. Hallitusohjelmassa osallisuus mainitaan noin 30 kertaa. Lisäksi se mainitaan lukuisissa kaupunkien, valtionlaitosten ja muiden toimijoiden strategioissa. Lasten ja nuorten osallisuus on nostettu keskiöön myös muun muassa harrastamisen Suomen mallin toteuttamisessa. Osallisuus on käsitteenä kuitenkin hyvin monisyinen ja osallisuuden vahvistaminen käytännössä varsin haastavaa.

Mitä osallisuus oikein tarkoittaa ja miksi siitä puhutaan juuri nyt? 

Meille Nuorten Akatemiassa osallisuus tarkoittaa, että ihmisellä on mahdollisuus vaikuttaa itseään kiinnostaviin asioihin ja tulla kuulluksi. Se tarkoittaa myös kokemusta kuulumisesta johonkin yhteisöön. Yksinäisyys, syrjäytyminen ja osattomuus voidaan nähdä osallisuuden vastakohtina. Osallisuus siis vahvistaa luottamusta yhteiskuntaan ja yhteisöihin sekä omaan merkityksellisyyteen niiden jäsenenä. 

Työssämme näemme, että demokratia kaipaa uusia keinoja, jotta nuoret saadaan mukaan osallistumaan yhteiseksi koettuihin asioihin ja kokemaan, että omalla toiminnalla on laajempaa merkitystä. Olemme erityisen iloisia siitä, että julkishallinnossa, jossa virallisen kuulemisen perinteet ovat pitkät, osallisuus nähdään yhä tärkeämpänä, dialogisempana ja tavoiteltavana toimintakulttuurina.

Osallisuutta tukevan toimintakulttuurin rakentaminen ei synny hetkessä, mutta siihen on olemassa hyviä ja tehokkaita keinoja. Sen lähtökohtana on aina dialogin lisääminen nuorten ja aikuisten välillä. Se voi perustua erilaisiin kohtaamisiin, yhteisiin tavoitteisiin ja yhdessä kehittämiseen, mutta yhtä lailla se on myös nuorten oman toimijuuden, aloitteiden ja ideoiden tukemista, tunnistamista ja tunnustamista.

Kuuleminen ja nuorten mielipiteiden kysyminen on aina hyvä juttu, mutta niillä ei ole juurikaan tekemistä osallisuuden kanssa. Ne ovat ylhäältä tai aikuisilta nuorille annettuja sisältöjä, ja menetelmät usein esimerkiksi erilaisia sähköisiä kyselyjä, joiden toivotaan tavoittavan mahdollisimman monia. Myöskään äänestäminen ei ole sellaisenaan osallisuutta. Ne ovat kuitenkin merkkejä siitä, vastaaja tai äänestäjä on kokenut sellaista osallisuutta, että hän uskoo omalla mielipiteellään olevan merkitystä virallisessa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa.

Osattomuutta ja merkityksettömyyttä sekä niistä johtuvaa syrjäytymistä torjutaan ja jokaisen nuoren osallisuuden kokemusta vahvistetaan tehokkaimmin tarjoamalla nuorille mahdollisuuksia määritellä itse, miten he voivat toimia ja vaikuttaa itselle tärkeisiin asioihin. Virallisessa kuulemisessa ja kehittämisessä olennaista on vahvistaa yhteistä ymmärrystä, luoda yhteisiä tavoitteita ja rakentaa yhteisöllisyyttä niin, että nuoret tulevat kohdatuksi, kuulluksi ja heille itselleen on aina selvää, mihin heidän äänensä, mielipiteensä ja toimintansa vaikuttavat.

Jotta nuori voi uskoa, että hänen ajatuksillaan ja toiminnallaan on merkitystä, aikuisen on uskottava siihen. Jopa vahvemmin kuin nuoren itsensä. 

Nuorten Akatemia, Osallisuuden osaamiskeskus 

Heikki Vuojakoski
Toimitusjohtaja, Nuorten Akatemia
Heidi Rosbäck
Kehittämispäällikkö, Nuorten Akatemia