Vieraskynä: Vapaaehtoistyöstä apua ilmastoahdistukseen

Suomalaista 42 prosenttia kertoo tehneensä vapaaehtoistoimintaa viimeisen neljän viikon aikana ja puolet viimeisen vuoden aikana. Noin kolmasosa väestöstä haluaisi tehdä enemmän vapaaehtoistoimintaa, jos olisi aikaa ja joku pyytäisi mukaan. Erityisesti nuorten tekemän vapaaehtoistoiminnan määrä on kasvanut merkittävästi.

Vapaaehtoistoiminta lisää ihmisten hyvinvointia, merkityksellisyyden tunnetta sekä luo uusia sosiaalisia suhteita ja verkostoja. Vapaaehtostoiminnassa oppii uutta ja pääsee vaikuttamaan yhteisiin asioihin. Kun auttaa muita, myös itselle tulee hyvä mieli. Vapaaehtoistyössä hankituista taidoista on yleensä hyötyä myös opinnoissa ja työelämässä.

Usein vapaaehtoistoiminta nähdään järjestöjen tai julkisen sektorin organisoimana toimintana, joka lisää sosiaalista hyvinvointia. Vapaaehtoistoiminnalla tai pitäiskö sanoa kansalaisaktivismilla on kuitenkin myös maailmaa muuttava voima. Tämä on nähty esimerkiksi Rosa Parksin, Gandhin ja nyt Greta Thunbergin myötä. Erityisesti ilmastokriisin ympärille on syntynyt paljon järjestöjen ulkopuolella tapahtuvaa neljännen sektorin toimintaa.

Uusi nuorten ilmastoliikehdintä ei ole sattumaa. Esimerkiksi Pelastakaa Lasten elokuussa 2019 toteuttaman kyselyn perusteella suurin huoli 13-17 vuotiailla nuorilla liittyy ilmastonmuutokseen: 78 % kyselyyn vastanneista piti suurimpana tulevaisuuden huolenaiheena ilmastonmuutosta. Työttömyys oli toiseksi suurin aihe nousten esille 55 % vastauksissa. Nykyiset päättäjät ja aikuiset eivät ole onnistuneet luomaan maailmaa, jossa kestävän kehityksen tavoitteet ja ilmastotutkijoiden esittämät huolet olisi otettu huomioon.

Ilmastonmuutos on monelle tämän päivän nuorelle valitettavan suuri ja ahdistava eksistentialistinen kriisi, joka uhkaa kaikkea muuta. Mitä järkeä on mennä kouluun tai valmistautua työelämään, koska eihän kuolleella planeetalla ole työpaikkoja? Miksi ihmeessä aikuisten ja päättäjien sanat ja teot ovat niin ristiriitaisia? Toisaalta meitä patistetaan arjen ilmastotekoihin, toisaalla kannustetaan kuluttamaan ja tekemään ilmastovihamielisiä tekoja. Ihan kuin eläisimme kestävän kehityksen skitsofreniassa.

Onneksi vapaaehtoistoiminta voi tarjota yhden väylän tähän kriisiin. Tämän ovat Greta Thunbergin inspiroimina miljoonat lapset ja nuoret ympäri maailmaa osoittaneet koululakoillaan. Toivottomuus tulevaisuudesta lisää ahdistusta. Itsekin olen oppinut Greta Thunbergiltä sen, että emme tarvitse toivoa. Tarvitsemme tekoja. Kun alamme toimia, on toivoa kaikkialla. Näin vapaaehtoistoiminta voi toimia apuna lisääntyvään ilmastoahdistukseen.

Leo Stranius
Kirjoittaja on Kestävän tulevaisuuden johtaja. Hän on toiminut Kansalaisareenan toiminnanjohtajana ja Meidän projektin ohjausryhmän puheenjohtajana

Vieraskynä: Vapaaehtoistyöstä apua ilmastoahdistukseen

Vieraskynä: Vapaaehtoistyöstä apua ilmastoahdistukseen

Suomalaista 42 prosenttia kertoo tehneensä vapaaehtoistoimintaa viimeisen neljän viikon aikana ja puolet viimeisen vuoden aikana. Noin kolmasosa väestöstä haluaisi tehdä enemmän vapaaehtoistoimintaa, jos olisi aikaa ja joku pyytäisi mukaan. Erityisesti nuorten tekemän vapaaehtoistoiminnan määrä on kasvanut merkittävästi.

Vapaaehtoistoiminta lisää ihmisten hyvinvointia, merkityksellisyyden tunnetta sekä luo uusia sosiaalisia suhteita ja verkostoja. Vapaaehtostoiminnassa oppii uutta ja pääsee vaikuttamaan yhteisiin asioihin. Kun auttaa muita, myös itselle tulee hyvä mieli. Vapaaehtoistyössä hankituista taidoista on yleensä hyötyä myös opinnoissa ja työelämässä.

Usein vapaaehtoistoiminta nähdään järjestöjen tai julkisen sektorin organisoimana toimintana, joka lisää sosiaalista hyvinvointia. Vapaaehtoistoiminnalla tai pitäiskö sanoa kansalaisaktivismilla on kuitenkin myös maailmaa muuttava voima. Tämä on nähty esimerkiksi Rosa Parksin, Gandhin ja nyt Greta Thunbergin myötä. Erityisesti ilmastokriisin ympärille on syntynyt paljon järjestöjen ulkopuolella tapahtuvaa neljännen sektorin toimintaa.

Uusi nuorten ilmastoliikehdintä ei ole sattumaa. Esimerkiksi Pelastakaa Lasten elokuussa 2019 toteuttaman kyselyn perusteella suurin huoli 13-17 vuotiailla nuorilla liittyy ilmastonmuutokseen: 78 % kyselyyn vastanneista piti suurimpana tulevaisuuden huolenaiheena ilmastonmuutosta. Työttömyys oli toiseksi suurin aihe nousten esille 55 % vastauksissa. Nykyiset päättäjät ja aikuiset eivät ole onnistuneet luomaan maailmaa, jossa kestävän kehityksen tavoitteet ja ilmastotutkijoiden esittämät huolet olisi otettu huomioon.

Ilmastonmuutos on monelle tämän päivän nuorelle valitettavan suuri ja ahdistava eksistentialistinen kriisi, joka uhkaa kaikkea muuta. Mitä järkeä on mennä kouluun tai valmistautua työelämään, koska eihän kuolleella planeetalla ole työpaikkoja? Miksi ihmeessä aikuisten ja päättäjien sanat ja teot ovat niin ristiriitaisia? Toisaalta meitä patistetaan arjen ilmastotekoihin, toisaalla kannustetaan kuluttamaan ja tekemään ilmastovihamielisiä tekoja. Ihan kuin eläisimme kestävän kehityksen skitsofreniassa.

Onneksi vapaaehtoistoiminta voi tarjota yhden väylän tähän kriisiin. Tämän ovat Greta Thunbergin inspiroimina miljoonat lapset ja nuoret ympäri maailmaa osoittaneet koululakoillaan. Toivottomuus tulevaisuudesta lisää ahdistusta. Itsekin olen oppinut Greta Thunbergiltä sen, että emme tarvitse toivoa. Tarvitsemme tekoja. Kun alamme toimia, on toivoa kaikkialla. Näin vapaaehtoistoiminta voi toimia apuna lisääntyvään ilmastoahdistukseen.

Leo Stranius
Kirjoittaja on Kestävän tulevaisuuden johtaja. Hän on toiminut Kansalaisareenan toiminnanjohtajana ja Meidän projektin ohjausryhmän puheenjohtajana

ilmastokasvatus