Vieraskynä: Osallisuuden rakentaminen on vaikeampaa kuin kuvittelit
Kun hain opiskelemaan kasvatustieteitä Joensuun yliopistoon, minulla oli tuona syksynä useita vaihtoehtoisia polkuja avoinna. Hain luokanopettajaksi, erityisopettajaksi, opinto-ohjaajaksi ja vielä konetekniikkainsinööriksikin. Vaikka kaikki vaihtoehdot olivat hyviä ja lupasivat turvallista tulevaisuutta, valintatilanne oli kuitenkin minusta ahdistava. Miten tämä on mahdollista? Koulutuksen useat uudistukset osuvat nyt sukupolveen, joka on sekä vapautettu että tuomittu valitsemaan loputtomista määristä vaihtoehtoja. Jos nuorella on taito valita, yhteiskunnasta löytyy monia tapoja takoa omaa onneaan. Ihminen ei kuitenkaan ehdi kulkea elämänsä aikana kaikkia polkuja ja valinnan tekeminen onkin siksi aina ahdistavaa. Helposti sitä haluaisi vain jättää valitsematta (joka sekin on ironisesti valinta) tai pyytää jotakuta kertomaan suoraan mitä elämällään tulisi tehdä. Käsittelen tässä tekstissä jälkimmäistä ratkaisua ahdistuksen lievittämiseen, sillä sitä haetaan joskus myös opinto-ohjaajilta.
Opinto-ohjaus voidaan nähdä toimintana, joka auttaa nuoria tekemään oikeanlaisia valintoja tässä elämän sokkelossa. Niin opinto-ohjausta opiskelleena, että Nuorten Akatemian työpajoja vetäneenä usein törmään kuitenkin vaikeaan ristiriitaan. Miten nuorten ohjaaminen menee yksiin heidän osallisuutensa kanssa? Joskus minusta esimerkiksi tuntuu, että ”realististen” valintojen tarjoaminen nuorille, mitä opinto-ohjaajilta usein toivotaan, on mitä ovelinta vallan käyttöä. Tällöin aikuinen ei välttämättä toimi auttavana tienviittana vaan sulkeutuvana porttina nuoren omien unelmien ja ajatuksien tiellä.
Myös #verottaako-työpajoissa tätä tasapainoa on ollut haastavaa hakea. Välillä keskustelemme ja pohdimme avoimin mielin nuorten kanssa verotuksesta ylipäätään, mutta välillä huomaan myös opettavani verotuksen tärkeydestä. Samalla tavalla opintojen ohjauksessa tahtoisin vain välillä kertoa mikä on elämässä tärkeää ja kertoa mitä kannattaa tehdä tulevaisuudellaan. Kuitenkin olen huomannut, että vaikka tilan antaminen ei välttämättä aina johda omasta mielestäni niihin parhaisiin ja fiksuimpiin tuloksiin, löytävät tulevaisuuden nuoret myös asioita, joita ei aluksi tullut ajatelleeksikaan.
Kun nuorille antaa hyvät työkalut ongelmiensa ratkaisuun ja tilan osallistua kulttuurimme rakentamiseen avoimilla foorumeilla syntyy osallisuutta, joka lähtee yksilön omista tavoitteista. Näin nuorille annetaan vastuu maailmamme ymmärtämisestä ja he toivottavasti tarttuvat haasteeseen tarmolla. Tällaisen osallisuuden tulisi olla myös jatkossa opintojen ohjauksen ja Nuorten Akatemian tavoitteena. Vaikka sen luominen ei aina olekaan niin helppoa.
Olli Majaluoma Kirjoittaja on viidettä vuotta opinto-ohjaajaksi opiskeleva joensuulainen ja Nuorten Akatemian työpajaohjaaja
Vieraskynä: Osallisuuden rakentaminen on vaikeampaa kuin kuvittelit
Vieraskynä: Osallisuuden rakentaminen on vaikeampaa kuin kuvittelit
Kun hain opiskelemaan kasvatustieteitä Joensuun yliopistoon, minulla oli tuona syksynä useita vaihtoehtoisia polkuja avoinna. Hain luokanopettajaksi, erityisopettajaksi, opinto-ohjaajaksi ja vielä konetekniikkainsinööriksikin. Vaikka kaikki vaihtoehdot olivat hyviä ja lupasivat turvallista tulevaisuutta, valintatilanne oli kuitenkin minusta ahdistava. Miten tämä on mahdollista? Koulutuksen useat uudistukset osuvat nyt sukupolveen, joka on sekä vapautettu että tuomittu valitsemaan loputtomista määristä vaihtoehtoja. Jos nuorella on taito valita, yhteiskunnasta löytyy monia tapoja takoa omaa onneaan. Ihminen ei kuitenkaan ehdi kulkea elämänsä aikana kaikkia polkuja ja valinnan tekeminen onkin siksi aina ahdistavaa. Helposti sitä haluaisi vain jättää valitsematta (joka sekin on ironisesti valinta) tai pyytää jotakuta kertomaan suoraan mitä elämällään tulisi tehdä. Käsittelen tässä tekstissä jälkimmäistä ratkaisua ahdistuksen lievittämiseen, sillä sitä haetaan joskus myös opinto-ohjaajilta.
Opinto-ohjaus voidaan nähdä toimintana, joka auttaa nuoria tekemään oikeanlaisia valintoja tässä elämän sokkelossa. Niin opinto-ohjausta opiskelleena, että Nuorten Akatemian työpajoja vetäneenä usein törmään kuitenkin vaikeaan ristiriitaan. Miten nuorten ohjaaminen menee yksiin heidän osallisuutensa kanssa? Joskus minusta esimerkiksi tuntuu, että ”realististen” valintojen tarjoaminen nuorille, mitä opinto-ohjaajilta usein toivotaan, on mitä ovelinta vallan käyttöä. Tällöin aikuinen ei välttämättä toimi auttavana tienviittana vaan sulkeutuvana porttina nuoren omien unelmien ja ajatuksien tiellä.
Myös #verottaako-työpajoissa tätä tasapainoa on ollut haastavaa hakea. Välillä keskustelemme ja pohdimme avoimin mielin nuorten kanssa verotuksesta ylipäätään, mutta välillä huomaan myös opettavani verotuksen tärkeydestä. Samalla tavalla opintojen ohjauksessa tahtoisin vain välillä kertoa mikä on elämässä tärkeää ja kertoa mitä kannattaa tehdä tulevaisuudellaan. Kuitenkin olen huomannut, että vaikka tilan antaminen ei välttämättä aina johda omasta mielestäni niihin parhaisiin ja fiksuimpiin tuloksiin, löytävät tulevaisuuden nuoret myös asioita, joita ei aluksi tullut ajatelleeksikaan.
Kun nuorille antaa hyvät työkalut ongelmiensa ratkaisuun ja tilan osallistua kulttuurimme rakentamiseen avoimilla foorumeilla syntyy osallisuutta, joka lähtee yksilön omista tavoitteista. Näin nuorille annetaan vastuu maailmamme ymmärtämisestä ja he toivottavasti tarttuvat haasteeseen tarmolla. Tällaisen osallisuuden tulisi olla myös jatkossa opintojen ohjauksen ja Nuorten Akatemian tavoitteena. Vaikka sen luominen ei aina olekaan niin helppoa.
Olli Majaluoma Kirjoittaja on viidettä vuotta opinto-ohjaajaksi opiskeleva joensuulainen ja Nuorten Akatemian työpajaohjaaja
