Nuorten Akatemia HomepageNuorten Akatemia

Mahdollisuuksia nuorten kanssa toimimiseen.

osallisuus

Tilaa uutiskirjeemme ja Note-viestit opettajille

Tilaa

Onnistuuko kohtaaminen ilman kohtaamista?

Kun hallitus linjasi sosiaalisten kontaktien rajoittamisesta, myös Nuorten Akatemian toimistolla siirryttiin etätöihin. Näin ollen keväälle suunnitellut Meidän Projektin lähikurssit jouduttiin myös perumaan. Huikea tiimimme ei kuitenkaan lannistunut, vaan lähdimme heti ideoimaan, kuinka voisimme toteuttaa kurssit etänä – ja päädyimme lopulta kokeilemaan alustana nuorillekin tuttua Instagramia! Ensimmäisellä kurssikerralla kohteena olivat Lahden koulutuskeskus Salpauksen opiskelijat. Kurssin ensimmäinen päivä jännitti, sillä koko konsepti oli täysin uusi – kellään meistä ei ollut mitään tietoa siitä, miten suunnitelmamme tulisivat toteutumaan. Itse pohdin sitä, saammeko luotua nuoriin todellista yhteyttä, kun meillä on heihin ainoastaan internetyhteys.

’’On kiva kyl välil miettii, mistä unelmoi’’

Yllätys oli suuri, kun nuoret heti alusta lähtien pohtivat syvällisesti omia vahvuuksiaan ja unelmiaan. Tuntui, että monelle omien ajatusten jakaminen oli luonnollisempaa ja helpompaa Instagramin välityksellä verrattuna luokkatilanteeseen. Vahvuudet ja unelmat vaikuttivat myös teemoilta, joita nuoret pitivät itsekin tärkeinä pohtia, mutta joita tulee harvemmin sen tarkemmin mietittyä. Itse ohjaajana samaistuin tähän: pitäessäni Instagramin live-lähetystä unelmista huomasin, että harvemmin itsekään tulee pysähdyttyä omien unelmien äärelle – vaikka erityisesti nyt siihen olisi loistava tilaisuus.

’’Mun sydäntä lämmittää, kun sellasia ihmisiä autetaan, ketkä on hädän keskellä’’

Myös kurssin varsinainen teema, vapaaehtoistyö, herätti paljon keskustelua. Pohdimme nuorten kanssa sitä, miten omassa lähiympäristössään voisi tehdä hyvää ja auttaa. Nuoret keksivät monia auttamisen keinoja: auttaminen voi olla niinkin pieni asia, kuin toiselle ihmiselle hymyily. Toisaalta tunnistettiin myös suurempia avuntarpeita, kuten yksinäiset vanhukset. Pohdimme myös sitä, miltä auttaminen tuntuu. Päädyimme yhdessä siihen lopputulokseen, että auttamisesta saa itsekin tosi paljon, ja siitä tulee hyvä mieli.

Kurssin loputtua meidät ohjaajat yllätti haikeus: tuntui, että nuorista oli tullut oikeasti läheisiä kurssin aikana, vaikka emme olleet koskaan kasvotusten tavanneet. Lukuisat Instagramissa käydyt keskustelut olivat tuntuneet aidoilta kohtaamisilta tärkeiden aiheiden äärellä. Voin vain toivoa, että nuoret ovat kokeneet samoin!

Kirjoittaja Nina Lehtonen on Nuorten Akatemian korkeakouluharjoittelija ja yksi Meidän Projekti! -hankkeen tekijöistä

Onnistuuko kohtaaminen ilman kohtaamista?

Onnistuuko kohtaaminen ilman kohtaamista?

Kun hallitus linjasi sosiaalisten kontaktien rajoittamisesta, myös Nuorten Akatemian toimistolla siirryttiin etätöihin. Näin ollen keväälle suunnitellut Meidän Projektin lähikurssit jouduttiin myös perumaan. Huikea tiimimme ei kuitenkaan lannistunut, vaan lähdimme heti ideoimaan, kuinka voisimme toteuttaa kurssit etänä – ja päädyimme lopulta kokeilemaan alustana nuorillekin tuttua Instagramia! Ensimmäisellä kurssikerralla kohteena olivat Lahden koulutuskeskus Salpauksen opiskelijat. Kurssin ensimmäinen päivä jännitti, sillä koko konsepti oli täysin uusi – kellään meistä ei ollut mitään tietoa siitä, miten suunnitelmamme tulisivat toteutumaan. Itse pohdin sitä, saammeko luotua nuoriin todellista yhteyttä, kun meillä on heihin ainoastaan internetyhteys.

’’On kiva kyl välil miettii, mistä unelmoi’’

Yllätys oli suuri, kun nuoret heti alusta lähtien pohtivat syvällisesti omia vahvuuksiaan ja unelmiaan. Tuntui, että monelle omien ajatusten jakaminen oli luonnollisempaa ja helpompaa Instagramin välityksellä verrattuna luokkatilanteeseen. Vahvuudet ja unelmat vaikuttivat myös teemoilta, joita nuoret pitivät itsekin tärkeinä pohtia, mutta joita tulee harvemmin sen tarkemmin mietittyä. Itse ohjaajana samaistuin tähän: pitäessäni Instagramin live-lähetystä unelmista huomasin, että harvemmin itsekään tulee pysähdyttyä omien unelmien äärelle – vaikka erityisesti nyt siihen olisi loistava tilaisuus.

’’Mun sydäntä lämmittää, kun sellasia ihmisiä autetaan, ketkä on hädän keskellä’’

Myös kurssin varsinainen teema, vapaaehtoistyö, herätti paljon keskustelua. Pohdimme nuorten kanssa sitä, miten omassa lähiympäristössään voisi tehdä hyvää ja auttaa. Nuoret keksivät monia auttamisen keinoja: auttaminen voi olla niinkin pieni asia, kuin toiselle ihmiselle hymyily. Toisaalta tunnistettiin myös suurempia avuntarpeita, kuten yksinäiset vanhukset. Pohdimme myös sitä, miltä auttaminen tuntuu. Päädyimme yhdessä siihen lopputulokseen, että auttamisesta saa itsekin tosi paljon, ja siitä tulee hyvä mieli.

Kurssin loputtua meidät ohjaajat yllätti haikeus: tuntui, että nuorista oli tullut oikeasti läheisiä kurssin aikana, vaikka emme olleet koskaan kasvotusten tavanneet. Lukuisat Instagramissa käydyt keskustelut olivat tuntuneet aidoilta kohtaamisilta tärkeiden aiheiden äärellä. Voin vain toivoa, että nuoret ovat kokeneet samoin!

Kirjoittaja Nina Lehtonen on Nuorten Akatemian korkeakouluharjoittelija ja yksi Meidän Projekti! -hankkeen tekijöistä