Tilaa uutiskirjeemme ja Note-viestit opettajille

Tilaa
Kuvassa kouluvierailuja tekevä Laura Kupari. Kuvassa hän on koiransa kanssa veden päällä sup-laudalla.

Kuukauden kouluvierailija: Laura Kupari

Joulukuun kouluvierailijamme on Laura Kupari. Hän on toiminut kouluvierailijana sekä Pelaa!-hankkeen peliohjaajana. Tutustutaanpa tarkemmin Lauraan, joka opiskelee sosiaalipsykologiaa ja sen ohessa eläintenkouluttajaksi.

Kuinka päädyit Nuorten Akatemian kouluvierailijaksi?

Olin hakenut enemmän oman alan kesätöitä, mutta niitä ei varsinkaan koronan heikentämässä työtilanteessa löytynyt, joten etsiskelin kesällä vielä osa-aikatöitä syksylle sosiaalipsykologian opintojeni ohelle. Mielellään töissä -kouluvierailut käsittelevät minua opinnoissakin kiinnostavaa hyvinvointia, ja siksi hain juuri siihen projektiin.

Mikä on ollut mukavaa kouluvierailijana toimimisessa?

On mukavaa, että jokainen vierailu on erilainen. Etukäteen ei voi ennustaa, kuinka sujuvasti kaikki tulee toimimaan, saavatko ryhmät pelin tehtyä samaan vai eri aikaan, miten luokka suhtautuu vieraaseen tai kuinka paljon aikaa jää lopputehtävään tai pelin purkamiseen. Se vaatii tilannetajua, ja on hienoa päästä itse lukemaan tilanteita ja räätälöimään vierailuja niiden mukaan.

Mikä on ollut mieleenpainuvin keskustelu tai tilanne kouluvierailulla?

Oli mielenkiintoista kuunnella työeläkeyhtiö Ilmarisen edustajan keskustelua erään aiheesta kiinnostuneen luokan kanssa, sillä opin paljon uutta itsekin!

Kuinka etävierailun vetäminen on poikennut lähivierailusta?

Etävierailuilla helpointa on ollut työmatkan puuttuminen, vaikka muuten erittäin sosiaalisena ihmisenä nautin lähivierailuista enemmän. Lähivierailut ovat olleet vuorovaikutukselta helpompia, sillä etävierailuilla kaikki jää hieman… niin, etäiseksi.

Millaisia oivalluksia olet saanut nuorten kanssa toimiessa?

Olen oppinut erilaisten nuorten ja ryhmien kanssa toimimista, ja olen päässyt harjoittelemaan ryhmänohjaajan taitoja. Olen huomannut eroja ryhmien motivaatiossa pelin pelaamiseen ja  työhyvinvoinnin aiheen käsittelyyn, ja on mielenkiintoista havainnoida, miten eri tavoin tilanteet kehittyvät juuri luokan innostuksen ja motivaation erojen myötä, ja millaiset tehtävät missäkin ilmapiirissä toimivat parhaiten.

Toimit sekä kouluvierailijana, että Pelaa!-hankkeen peliohjaajana. Olet siis päässyt ohjaamaan sekä digipeliä että lautapeliä koululais- ja opiskelijaryhmille.

Millaista pedagogisten pelien ohjaaminen on ollut?

Ohjaaminen on vaihdellut paljon sen mukaan, millainen ja minkä kokoinen ryhmä on ollut pelaamassa. Pelaajia on ollut 2-6 peliä kohti. Jotkut ryhmät tarvitsevat enemmän ohjausta pysyäkseen aiheessa tai keskustelun ylläpitämiseksi, toiset pelaavat hyvin itsenäisesti ilman sen suurempaa tarvetta peliin puuttumiselle. Ohjaaminen on ollut konkreettisempaa kuin kouluvierailuissa, sillä tehtävänä on ennen pelin alkua neuvoa pelin idea ja säännöt, ja tarvittaessa opastaa sääntöjen noudattamisessa pelin aikana. Tietysti tarkoitus on ollut myös havainnoida pelin pelattavuutta, sillä tämä ei vielä ole lopullinen versio, vaan viimeinen testivaihe pelille.

Kuinka pelit ovat toimineet teemojen käsittelyssä nuorten kanssa?

Ohjaamani lautapeli käsittelee harrastuksia ja niihin tai niiden löytämiseen liittyviä haasteita ja mahdollisuuksia, ja isoimpana huomiona peli on antanut nuorille tilanteen keskustella ikäistensä kanssa siitä, mitä muita kuin urheiluharrastuksia on mahdollista olla. Joillekin ryhmille on syntynyt mielenkiintoisia keskusteluja esimerkiksi harrastusten hinnoista, esteellisyydestä ja siitä, miten kaikki harrastukset eivät olekaan kaikille mahdollisia.

Miten nuoret ovat suhtautuneet peleihin?

Pelit ovat yleensä olleet ilmeisen mukavaa vaihtelua nuorten normaaliin lukujärjestykseen, ja peliä on pelattu hyvällä fiiliksellä, vaikka siinä on ollut vielä kehitettävää, kun kyseessä ei ole pelin lopullinen versio. Olemme saaneet pelistä myös hyvin palautetta ja kehitysehdotuksia, ja uskon että tunne vaikuttamisesta pelin kehitykseen on vaikuttanut nuorten motivaatioon.

Mitä teet vapaa-aikana?

Opiskelen sosiaalipsykologiaa ja sen ohessa eläintenkouluttajaksi, ja oman koirani kanssa kuluukin iso osa vapaa-ajasta. Kouluttaudumme sen kanssa pelastuskoiratoimintaan, jotta voisimme joskus auttaa poliisia kadonneiden etsinnöissä. Lisäksi harrastan retkeilyä, tanssimista ja valokuvausta, ja nautin uusiin maailmoihin sukeltamisesta kirjojen ja elokuvien kautta. Perustin vastikään oman yrityksen lemmikkeihin ja valokuvaukseen liittyen, ja senkin parissa kuluu aikaa, vaikka yritystoiminta on osa-aikaista. Myös järjestötoiminta on kuulunut harrastuksiini, vaikka siitä onkin koronan aiheuttaman etä-elämän vuoksi ollut pitkä tauko.

Mitä teet isona?

Minulla on ollut sosiaalipsykologiaa opiskellessa tulevaisuus melko avoinna, sillä se mahdollistaa niin monen eri alan työt ja erikoistumissuunnat, mutta viime aikoina olen yhä enemmän alkanut ajatella ihan psykoterapeutin tutkintoa tulevaisuudessa. Haluan siihen asti jatkaa yritykseni parissa, ja vielä joskus unelmoin voivani yhdistää lemmikit ja muun työn ilman, että on tarvetta tehdä töitä lemmikkien parissa vain osa-aikaisesti muun ohella. Ehkä päädyn täysipäiväiseksi yrittäjäksi, ja keksin toimivan keinon tehdä töitä sekä ihmisten että muiden eläinten kanssa samanaikaisesti!

Kuvassa kouluvierailuja tekevä Laura Kupari. Kuvassa hän on koiransa kanssa veden päällä sup-laudalla.

Kuukauden kouluvierailija: Laura Kupari

Kuvassa kouluvierailuja tekevä Laura Kupari. Kuvassa hän on koiransa kanssa veden päällä sup-laudalla.

Kuukauden kouluvierailija: Laura Kupari

Joulukuun kouluvierailijamme on Laura Kupari. Hän on toiminut kouluvierailijana sekä Pelaa!-hankkeen peliohjaajana. Tutustutaanpa tarkemmin Lauraan, joka opiskelee sosiaalipsykologiaa ja sen ohessa eläintenkouluttajaksi.

Kuinka päädyit Nuorten Akatemian kouluvierailijaksi?

Olin hakenut enemmän oman alan kesätöitä, mutta niitä ei varsinkaan koronan heikentämässä työtilanteessa löytynyt, joten etsiskelin kesällä vielä osa-aikatöitä syksylle sosiaalipsykologian opintojeni ohelle. Mielellään töissä -kouluvierailut käsittelevät minua opinnoissakin kiinnostavaa hyvinvointia, ja siksi hain juuri siihen projektiin.

Mikä on ollut mukavaa kouluvierailijana toimimisessa?

On mukavaa, että jokainen vierailu on erilainen. Etukäteen ei voi ennustaa, kuinka sujuvasti kaikki tulee toimimaan, saavatko ryhmät pelin tehtyä samaan vai eri aikaan, miten luokka suhtautuu vieraaseen tai kuinka paljon aikaa jää lopputehtävään tai pelin purkamiseen. Se vaatii tilannetajua, ja on hienoa päästä itse lukemaan tilanteita ja räätälöimään vierailuja niiden mukaan.

Mikä on ollut mieleenpainuvin keskustelu tai tilanne kouluvierailulla?

Oli mielenkiintoista kuunnella työeläkeyhtiö Ilmarisen edustajan keskustelua erään aiheesta kiinnostuneen luokan kanssa, sillä opin paljon uutta itsekin!

Kuinka etävierailun vetäminen on poikennut lähivierailusta?

Etävierailuilla helpointa on ollut työmatkan puuttuminen, vaikka muuten erittäin sosiaalisena ihmisenä nautin lähivierailuista enemmän. Lähivierailut ovat olleet vuorovaikutukselta helpompia, sillä etävierailuilla kaikki jää hieman… niin, etäiseksi.

Millaisia oivalluksia olet saanut nuorten kanssa toimiessa?

Olen oppinut erilaisten nuorten ja ryhmien kanssa toimimista, ja olen päässyt harjoittelemaan ryhmänohjaajan taitoja. Olen huomannut eroja ryhmien motivaatiossa pelin pelaamiseen ja  työhyvinvoinnin aiheen käsittelyyn, ja on mielenkiintoista havainnoida, miten eri tavoin tilanteet kehittyvät juuri luokan innostuksen ja motivaation erojen myötä, ja millaiset tehtävät missäkin ilmapiirissä toimivat parhaiten.

Toimit sekä kouluvierailijana, että Pelaa!-hankkeen peliohjaajana. Olet siis päässyt ohjaamaan sekä digipeliä että lautapeliä koululais- ja opiskelijaryhmille.

Millaista pedagogisten pelien ohjaaminen on ollut?

Ohjaaminen on vaihdellut paljon sen mukaan, millainen ja minkä kokoinen ryhmä on ollut pelaamassa. Pelaajia on ollut 2-6 peliä kohti. Jotkut ryhmät tarvitsevat enemmän ohjausta pysyäkseen aiheessa tai keskustelun ylläpitämiseksi, toiset pelaavat hyvin itsenäisesti ilman sen suurempaa tarvetta peliin puuttumiselle. Ohjaaminen on ollut konkreettisempaa kuin kouluvierailuissa, sillä tehtävänä on ennen pelin alkua neuvoa pelin idea ja säännöt, ja tarvittaessa opastaa sääntöjen noudattamisessa pelin aikana. Tietysti tarkoitus on ollut myös havainnoida pelin pelattavuutta, sillä tämä ei vielä ole lopullinen versio, vaan viimeinen testivaihe pelille.

Kuinka pelit ovat toimineet teemojen käsittelyssä nuorten kanssa?

Ohjaamani lautapeli käsittelee harrastuksia ja niihin tai niiden löytämiseen liittyviä haasteita ja mahdollisuuksia, ja isoimpana huomiona peli on antanut nuorille tilanteen keskustella ikäistensä kanssa siitä, mitä muita kuin urheiluharrastuksia on mahdollista olla. Joillekin ryhmille on syntynyt mielenkiintoisia keskusteluja esimerkiksi harrastusten hinnoista, esteellisyydestä ja siitä, miten kaikki harrastukset eivät olekaan kaikille mahdollisia.

Miten nuoret ovat suhtautuneet peleihin?

Pelit ovat yleensä olleet ilmeisen mukavaa vaihtelua nuorten normaaliin lukujärjestykseen, ja peliä on pelattu hyvällä fiiliksellä, vaikka siinä on ollut vielä kehitettävää, kun kyseessä ei ole pelin lopullinen versio. Olemme saaneet pelistä myös hyvin palautetta ja kehitysehdotuksia, ja uskon että tunne vaikuttamisesta pelin kehitykseen on vaikuttanut nuorten motivaatioon.

Mitä teet vapaa-aikana?

Opiskelen sosiaalipsykologiaa ja sen ohessa eläintenkouluttajaksi, ja oman koirani kanssa kuluukin iso osa vapaa-ajasta. Kouluttaudumme sen kanssa pelastuskoiratoimintaan, jotta voisimme joskus auttaa poliisia kadonneiden etsinnöissä. Lisäksi harrastan retkeilyä, tanssimista ja valokuvausta, ja nautin uusiin maailmoihin sukeltamisesta kirjojen ja elokuvien kautta. Perustin vastikään oman yrityksen lemmikkeihin ja valokuvaukseen liittyen, ja senkin parissa kuluu aikaa, vaikka yritystoiminta on osa-aikaista. Myös järjestötoiminta on kuulunut harrastuksiini, vaikka siitä onkin koronan aiheuttaman etä-elämän vuoksi ollut pitkä tauko.

Mitä teet isona?

Minulla on ollut sosiaalipsykologiaa opiskellessa tulevaisuus melko avoinna, sillä se mahdollistaa niin monen eri alan työt ja erikoistumissuunnat, mutta viime aikoina olen yhä enemmän alkanut ajatella ihan psykoterapeutin tutkintoa tulevaisuudessa. Haluan siihen asti jatkaa yritykseni parissa, ja vielä joskus unelmoin voivani yhdistää lemmikit ja muun työn ilman, että on tarvetta tehdä töitä lemmikkien parissa vain osa-aikaisesti muun ohella. Ehkä päädyn täysipäiväiseksi yrittäjäksi, ja keksin toimivan keinon tehdä töitä sekä ihmisten että muiden eläinten kanssa samanaikaisesti!