Olin tutustumassa Globaalit pelinrakentajat -hankkeeseen. Seurasin koulutuspäivää, jolloin tulevia työpajojen vetäjiä koulutettiin. Koulutuspäiviä oli kaksi, joista toisessa tutustuttiin Seppo-mobiilipeliin ja toisessa Tivoli Utopia -peliin. Koulutuspäiviin kuului muun muassa näiden pelien pelaaminen ja niihin tutustuminen tulevien työpajojen vetäjien kesken.
Hankkeessa vedetään kaksiosaisia työpajoja yläkoululaisille ja toisen asteen opiskelijoille ympäri Suomea. Ensimmäisessä työpajassa pelattava Seppo-mobiilipeli herättelee nuorissa tietoisuutta nykypäivän yhteiskunnallisesta tilanteesta ja avaa hieman, miten yhteiskunta on rakentunut. Toisella kerralla Tivoli Utopia -pelin kautta pohditaan erilaisia kehityskysymyksiä, ja pyritään rakentamaan nuorille positiivista tulevaisuudenkuvaa. Hanke pyrkii rakentamaan positiivista tulevaisuudenkuvaa, mutta eikö varoittava esimerkki voisi myös saada nuoret toimimaan paremman tulevaisuuden toivossa?
”Positiivisuus on käytännössä ainoa tapa miten voidaan rakentaa positiivista maailmankuvaa – varoittava esimerkki voisi antaa jonkinlaisen viestin, mutta olisi vaikeampaa keksiä ratkaisua siihen, mitä sen tilalla voisi olla”, vastaa Matias Uski, yksi tulevista työpajojen vetäjistä.
“Tottakai on hyvä tietää faktoja ilmastonmuutoksesta ja muusta, mutta ahdistuminen lamaannuttaa ja se ei taas hyödytä ketään – se että ymmärtää että voi tehdä edes jotain on parempi kuin se, että ahdistuu ja sitä kautta lamaantuu”, kertoo Johanna Miettinen, toinen haastattelemistani työpajojen vetäjistä.
Haastattelin Johanna Miettistä ja Matias Uskia, saadakseni paremman kuvan siitä, miten hanke toimii ja miksi juuri he ovat kokeneet tärkeäksi lähteä hankkeeseen mukaan. “Tämä on globaalikasvatusta, herättelemme nuoria globaalin eriarvoisuuden ja eriarvoistavien rakenteiden, ilmastonmuutoksen ja muiden tärkeiden teemojen pariin”, kertoo Johanna Miettinen.
Johanna Miettinen päätyi mukaan, sillä työpajojen vetämistä voi hyvin tehdä omien aikataulujen mukaan muiden opintojen ohessa. Matias Uski taas päätyi mukaan oltuaan osana muita Nuorten Akatemian hankkeita. Kummallekin on selvästi tärkeää se, mitä hankkeella tavoitellaan.
“Tarkoituksena on herättää nuorissa ensinnäkin tiedostusta näistä teemoista, mutta myös oman toimijuuden hahmottamista”, avaa Johanna Miettinen hankkeen tarkoitusperiä.
“Tässä ajatellaan vähän boksin ulkopuolelta – ei mennä ihan niiden perinteisten oppikirjojen mukaan vaan koitetaan löytää uutta visiota opiskeluun ja erilainen asenne opettamiseen”, sanoo Matias Uski, tuleva opettaja hankkeen tavoitteesta.
Mutta miksi fasilitaattoreille on tärkeää, että jo nuoret pohtivat näitä asioita?
“Historiasta näkee, että ollaan tosi pitkälti pysytty samoissa asioissa sen takia että ei olla osattu kuvitella mitään muuta,” Matias Uski kertoo historian opiskeluidensa pohjalta. Hänen mielestään nuoret ovat paras ryhmä keksimään jotakin uutta kun taas vanhemmat sukupolvet ovat helposti jumittuneet siihen mitä on.
Miksi sitten juuri yläasteen ja toisenasteen opiskelijat ovat valittu hankkeen kohderyhmäksi?
“Silloin on jo enemmän ymmärrystä ja kykyä hahmottaa kompleksisempia kokonaisuuksia kuin mitä vaikka ala-aste ikäisellä olisi,” Johanna sanoo. Hän myös toteaa, että lukio-amisiässä nuorelle on muodostunut jo oma arvomaailma kun taas sitä ennen esimerkiksi vanhempien mielipiteillä voi olla suuri vaikutus.
Entä mitä tulevat fasilitaattorit odottavat tulevien työpajojen vetämiseltä?
“Varmasti todella hyviä keskusteluja ja ideoita nousee peleistä esille. Uskon, että se on varmasti todella antoisaa itselleni ja myös nuorille – uskon, että tästä saa myös paljon toiveikkuutta tulevaisuuteen” – Johanna Miettinen kertoo. “Tämä on kiva tapa löytää uusia tapoja opettaa ja harjoitella vielä sitä opettamista vähän lisää – erityisesti tällaiset luovat työskentelytavat missä otetaan uusia metodeja käyttööön, ne on kaikki plussaa”, Matias Uski päättää.
Työpajoja voi tilata ympäri Suomea, pääkaupunkiseudun, Oulun, Kuopion, Jyväskylän, Joensuun, Turun ja Tampereen yläkouluihin ja 2.asteen oppilaitoksiin.
Juttu on toteutettu osana Kallion lukion Media 2 -kurssia syksyllä 2019.
Tulevaisuuden rakentajat
Tulevaisuuden rakentajat
Teksti: Aaro Halinen, Kallion lukio
Olin tutustumassa Globaalit pelinrakentajat -hankkeeseen. Seurasin koulutuspäivää, jolloin tulevia työpajojen vetäjiä koulutettiin. Koulutuspäiviä oli kaksi, joista toisessa tutustuttiin Seppo-mobiilipeliin ja toisessa Tivoli Utopia -peliin. Koulutuspäiviin kuului muun muassa näiden pelien pelaaminen ja niihin tutustuminen tulevien työpajojen vetäjien kesken.
Hankkeessa vedetään kaksiosaisia työpajoja yläkoululaisille ja toisen asteen opiskelijoille ympäri Suomea. Ensimmäisessä työpajassa pelattava Seppo-mobiilipeli herättelee nuorissa tietoisuutta nykypäivän yhteiskunnallisesta tilanteesta ja avaa hieman, miten yhteiskunta on rakentunut. Toisella kerralla Tivoli Utopia -pelin kautta pohditaan erilaisia kehityskysymyksiä, ja pyritään rakentamaan nuorille positiivista tulevaisuudenkuvaa. Hanke pyrkii rakentamaan positiivista tulevaisuudenkuvaa, mutta eikö varoittava esimerkki voisi myös saada nuoret toimimaan paremman tulevaisuuden toivossa?
”Positiivisuus on käytännössä ainoa tapa miten voidaan rakentaa positiivista maailmankuvaa – varoittava esimerkki voisi antaa jonkinlaisen viestin, mutta olisi vaikeampaa keksiä ratkaisua siihen, mitä sen tilalla voisi olla”, vastaa Matias Uski, yksi tulevista työpajojen vetäjistä.
“Tottakai on hyvä tietää faktoja ilmastonmuutoksesta ja muusta, mutta ahdistuminen lamaannuttaa ja se ei taas hyödytä ketään – se että ymmärtää että voi tehdä edes jotain on parempi kuin se, että ahdistuu ja sitä kautta lamaantuu”, kertoo Johanna Miettinen, toinen haastattelemistani työpajojen vetäjistä.
Haastattelin Johanna Miettistä ja Matias Uskia, saadakseni paremman kuvan siitä, miten hanke toimii ja miksi juuri he ovat kokeneet tärkeäksi lähteä hankkeeseen mukaan. “Tämä on globaalikasvatusta, herättelemme nuoria globaalin eriarvoisuuden ja eriarvoistavien rakenteiden, ilmastonmuutoksen ja muiden tärkeiden teemojen pariin”, kertoo Johanna Miettinen.
Johanna Miettinen päätyi mukaan, sillä työpajojen vetämistä voi hyvin tehdä omien aikataulujen mukaan muiden opintojen ohessa. Matias Uski taas päätyi mukaan oltuaan osana muita Nuorten Akatemian hankkeita. Kummallekin on selvästi tärkeää se, mitä hankkeella tavoitellaan.
“Tarkoituksena on herättää nuorissa ensinnäkin tiedostusta näistä teemoista, mutta myös oman toimijuuden hahmottamista”, avaa Johanna Miettinen hankkeen tarkoitusperiä.
“Tässä ajatellaan vähän boksin ulkopuolelta – ei mennä ihan niiden perinteisten oppikirjojen mukaan vaan koitetaan löytää uutta visiota opiskeluun ja erilainen asenne opettamiseen”, sanoo Matias Uski, tuleva opettaja hankkeen tavoitteesta.
Mutta miksi fasilitaattoreille on tärkeää, että jo nuoret pohtivat näitä asioita?
“Historiasta näkee, että ollaan tosi pitkälti pysytty samoissa asioissa sen takia että ei olla osattu kuvitella mitään muuta,” Matias Uski kertoo historian opiskeluidensa pohjalta. Hänen mielestään nuoret ovat paras ryhmä keksimään jotakin uutta kun taas vanhemmat sukupolvet ovat helposti jumittuneet siihen mitä on.
Miksi sitten juuri yläasteen ja toisenasteen opiskelijat ovat valittu hankkeen kohderyhmäksi?
“Silloin on jo enemmän ymmärrystä ja kykyä hahmottaa kompleksisempia kokonaisuuksia kuin mitä vaikka ala-aste ikäisellä olisi,” Johanna sanoo. Hän myös toteaa, että lukio-amisiässä nuorelle on muodostunut jo oma arvomaailma kun taas sitä ennen esimerkiksi vanhempien mielipiteillä voi olla suuri vaikutus.
Entä mitä tulevat fasilitaattorit odottavat tulevien työpajojen vetämiseltä?
“Varmasti todella hyviä keskusteluja ja ideoita nousee peleistä esille. Uskon, että se on varmasti todella antoisaa itselleni ja myös nuorille – uskon, että tästä saa myös paljon toiveikkuutta tulevaisuuteen” – Johanna Miettinen kertoo. “Tämä on kiva tapa löytää uusia tapoja opettaa ja harjoitella vielä sitä opettamista vähän lisää – erityisesti tällaiset luovat työskentelytavat missä otetaan uusia metodeja käyttööön, ne on kaikki plussaa”, Matias Uski päättää.
Työpajoja voi tilata ympäri Suomea, pääkaupunkiseudun, Oulun, Kuopion, Jyväskylän, Joensuun, Turun ja Tampereen yläkouluihin ja 2.asteen oppilaitoksiin.
Juttu on toteutettu osana Kallion lukion Media 2 -kurssia syksyllä 2019.
