Vieraskynä: Vakuutusosaaminen on talousosaamisen unohdettu laji
Vakuutusosaamisesta puhutaan niin vähän, että koko termi on tuntematon. Mitä ihmettä edes on vakuutusosaaminen, ja miksi nuorten ihmisten pitäisi olla siitä perillä? Ja pohdipa hetki asiaa itse: millä tolalla ovat omat taitosi vakuuttamisen suhteen? Mistä olet ne tiedot saanut?
Vakuutusosaaminen on sitä, että ymmärtää mitä ovat vakuutusehdot ja millainen merkitys niillä on. Se on sitä, että ymmärtää, millaisten asioiden varalta ihmisen on hankittava vakuutus. Se on sitä, että tietää suurin piirtein, millaisten tapahtumien varalta yhteiskunta tarjoaa suojaa ilman, että itse siitä tarvitsee erityisesti huolehtia. Ne ovat kansalaisen perustaitoja.
Talousosaamiskeskustelussa iso osa huomiosta keskittyy oman budjetin hallitsemiseen ja ylivelkaantumisen välttämiseen, mitkä ovat erittäin tärkeitä asioita. Vakuuttamista ei kuitenkaan samalla lailla koeta merkittäväksi osaksi taloustaitoja, vaikka jokainen meistä on vakuutusjärjestelmän asiakas tavalla tai toisella. Jokaiselle meistä karttuu töissä käydessä eläkevakuutuksen kautta työeläkettä, töissä ollessa kaikilla on työtapaturmavakuutus ja työttömille maksetaan korvauksia työttömyysvakuutuksesta. Vakuuttamista ei pääse karkuun, kuten ei verotustakaan.
Suomessa monen ikävän asian varalta hyvinvointiyhteiskunta on järjestänyt asiat niin hyvin, ettei asiaan tarvitse itse paljonkaan puuttua; rajusti yksinkertaistaen riittää, että on keskellä vaatteita ja elelee elämäänsä. Työtapaturmavakuutus on siitä hyvä esimerkki – jokaisen työnantajan on pakko vakuuttaa työntekijänsä.
Moni asia on kuitenkin yksilön itsensä vastuulla: ulkomailta valtio ei hae siipeensä saanutta kotiin, vaan tarvitaan matkavakuutus, eikä vesivahinkotilanteessa korvausta juokse, ellei itse ole hankkinut kotivakuutusta. Jos klassisen kahden elättäjän perheessä toinen elättäjistä kuolee, on tulotason kyykkäys yleensä todella raskas ilman yksityisestä henkivakuutuksesta saatua korvausta. Kuolema voi pakottaa esimerkiksi muuttamaan kodista muualle.
Vakuutuksissa ja vakuutusosaamisessa on siis kyse isoista asioista. Painoarvoonsa nähden vakuutuksista on yllättävän vähän opetusta. Tähän rakoon iskevät Finanssialan rahoittamat ja Nuorten Akatemian toteuttamat Vakuuttaak(k)o?-työpajat, joita järjestetään tänä keväänä yhteensä 50 kappaletta ympäri Suomen lukioissa ja ammattikouluissa. Työpajojen järjestelyissä on mukana myös FINE Vakuutus- ja rahoitusneuvonta sekä Kela.
Teema ei suinkaan ole helppo käsitellä. Vakuutus ei ole nuorten ihmisten elämässä samalla tavoin läsnä kuin omien rahojen käyttö, mikä on jokapäiväistä puuhaa. Vakuutuksen kanssa ei – luojan kiitos – vietetä aikaa juuri lainkaan. Lisäksi vakuutukset vaikuttavat äkkiseltään, no, tylsiltä. Muutaman havahduttavan esimerkin kautta ne kuitenkin heräävät eri lailla eloon: jos Aasiassa saa sukellusretkellä sukeltajantaudin ja joutuu lennätetyksi ambulanssilennolla kotiin, nousee lasku yli sataantuhanteen euroon. Ilman vakuutusta summa on maksettava itse, eikä vakuutus siinä tilanteessa enää vaikutakaan niin tylsältä kapistukselta.
Työpajoissa vakuutusten merkitystä käsitellään erilaisten väittämien, pohdintojen ja esimerkkitarinoiden kautta. Niiden kautta työpajaan osallistuville nuorille käy ilmi, miten merkittävästä aiheesta on kyse. Työpajojen tärkein osallistujille jäävä muistijälki on se, missä asioissa oman vakuutusturvan suhteen on oltava hereillä ja mistä osasta turvaa huolehtii joku muu.
Jussi Karhunen
asiantuntija, talousosaaminen ja media, Finanssiala ry
Vieraskynä: Vakuutusosaaminen on talousosaamisen unohdettu laji
Vieraskynä: Vakuutusosaaminen on talousosaamisen unohdettu laji
Vakuutusosaamisesta puhutaan niin vähän, että koko termi on tuntematon. Mitä ihmettä edes on vakuutusosaaminen, ja miksi nuorten ihmisten pitäisi olla siitä perillä? Ja pohdipa hetki asiaa itse: millä tolalla ovat omat taitosi vakuuttamisen suhteen? Mistä olet ne tiedot saanut?
Vakuutusosaaminen on sitä, että ymmärtää mitä ovat vakuutusehdot ja millainen merkitys niillä on. Se on sitä, että ymmärtää, millaisten asioiden varalta ihmisen on hankittava vakuutus. Se on sitä, että tietää suurin piirtein, millaisten tapahtumien varalta yhteiskunta tarjoaa suojaa ilman, että itse siitä tarvitsee erityisesti huolehtia. Ne ovat kansalaisen perustaitoja.
Talousosaamiskeskustelussa iso osa huomiosta keskittyy oman budjetin hallitsemiseen ja ylivelkaantumisen välttämiseen, mitkä ovat erittäin tärkeitä asioita. Vakuuttamista ei kuitenkaan samalla lailla koeta merkittäväksi osaksi taloustaitoja, vaikka jokainen meistä on vakuutusjärjestelmän asiakas tavalla tai toisella. Jokaiselle meistä karttuu töissä käydessä eläkevakuutuksen kautta työeläkettä, töissä ollessa kaikilla on työtapaturmavakuutus ja työttömille maksetaan korvauksia työttömyysvakuutuksesta. Vakuuttamista ei pääse karkuun, kuten ei verotustakaan.
Suomessa monen ikävän asian varalta hyvinvointiyhteiskunta on järjestänyt asiat niin hyvin, ettei asiaan tarvitse itse paljonkaan puuttua; rajusti yksinkertaistaen riittää, että on keskellä vaatteita ja elelee elämäänsä. Työtapaturmavakuutus on siitä hyvä esimerkki – jokaisen työnantajan on pakko vakuuttaa työntekijänsä.
Moni asia on kuitenkin yksilön itsensä vastuulla: ulkomailta valtio ei hae siipeensä saanutta kotiin, vaan tarvitaan matkavakuutus, eikä vesivahinkotilanteessa korvausta juokse, ellei itse ole hankkinut kotivakuutusta. Jos klassisen kahden elättäjän perheessä toinen elättäjistä kuolee, on tulotason kyykkäys yleensä todella raskas ilman yksityisestä henkivakuutuksesta saatua korvausta. Kuolema voi pakottaa esimerkiksi muuttamaan kodista muualle.
Vakuutuksissa ja vakuutusosaamisessa on siis kyse isoista asioista. Painoarvoonsa nähden vakuutuksista on yllättävän vähän opetusta. Tähän rakoon iskevät Finanssialan rahoittamat ja Nuorten Akatemian toteuttamat Vakuuttaak(k)o?-työpajat, joita järjestetään tänä keväänä yhteensä 50 kappaletta ympäri Suomen lukioissa ja ammattikouluissa. Työpajojen järjestelyissä on mukana myös FINE Vakuutus- ja rahoitusneuvonta sekä Kela.
Teema ei suinkaan ole helppo käsitellä. Vakuutus ei ole nuorten ihmisten elämässä samalla tavoin läsnä kuin omien rahojen käyttö, mikä on jokapäiväistä puuhaa. Vakuutuksen kanssa ei – luojan kiitos – vietetä aikaa juuri lainkaan. Lisäksi vakuutukset vaikuttavat äkkiseltään, no, tylsiltä. Muutaman havahduttavan esimerkin kautta ne kuitenkin heräävät eri lailla eloon: jos Aasiassa saa sukellusretkellä sukeltajantaudin ja joutuu lennätetyksi ambulanssilennolla kotiin, nousee lasku yli sataantuhanteen euroon. Ilman vakuutusta summa on maksettava itse, eikä vakuutus siinä tilanteessa enää vaikutakaan niin tylsältä kapistukselta.
Työpajoissa vakuutusten merkitystä käsitellään erilaisten väittämien, pohdintojen ja esimerkkitarinoiden kautta. Niiden kautta työpajaan osallistuville nuorille käy ilmi, miten merkittävästä aiheesta on kyse. Työpajojen tärkein osallistujille jäävä muistijälki on se, missä asioissa oman vakuutusturvan suhteen on oltava hereillä ja mistä osasta turvaa huolehtii joku muu.
Jussi Karhunen
asiantuntija, talousosaaminen ja media, Finanssiala ry
