Nuorten harrastus- ja seuratoiminta

Nyt kun kaikki lopettavat urheilun ja panostavat kavereihin ja kouluun niin pitää muistaa ne syyt miksi aloitit. Tämä on todella ajankohtainen aihe ainakin minulle, koska lukioon siirtyminen on aivan nurkan takana ja keskiarvon täytyy olla tarpeeksi korkea, että pääsee lukioon. Haastattelin hyvää ystävääni, joka on myös uimari ja hän on sitä mieltä, että kun nuorten lopettavat jo tässä vaiheessa harrastukset niin siinä saattaa käydä niin, että elämään tulee enemmän epäterveellisiä elämäntapoja ja jotain jää puuttumaan, joka on ollut läsnä, kun on harrastanut jotain.

Seuroja on monia ja todella moni on hyviä. Siinä kuitenkin on eroa että, mikä on hyvä ja huono seura. Moni saattaa luulla, että iso ja hyvä seura koostuu pelkästään hyvistä ja menestyksekkäistä urheilijoista mutta todellisuus on se, että valmentajilla on todella iso merkitys viihtyvyyteen ja itse ryhmähenkeen. Pienissä seuroissa on monia hyviä sekä huonoja puolia, kuten hyvä yhteishenki ja motivoituneita urheilijoita mutta taas valmentajista saattaa olla puutetta ja urheilijoita en ole liikaa. Toisaalta jos urheilijoita on vähemmän, tulee valmentamisesta enemmän yksilöllistä ja he saavat vaikuttaa enemmän seurassa. En kiistä, että pienessä seurassa ei voisi olla hyviä urheilijoita ja hyviä valmentajia tai, että isoissa seuroissa ei olisi huonoja valmentajia. Mutta jos pienessä seurassa on parempia valmentajia kuin isoissa seuroissa, olisiko sille joitain syitä? Tietenkin riippuu ihmisestä, mutta itse koen jo, että seurassa on mukavampaa olla, jos kaikilla on yhteenkuuluvuuden tunne. Jos sitä ei ole ryhmähenki ei ole yhtä vahva ja kiinnostus jatkamiseen saattaa jopa pahimmassa tapauksessa hiipua.

Harrastuksissa on hyvät ja huonot puolensa. Hyvänä esimerkkinä toimii se, että se on todella aikaa vievää mutta siitä voi saada uuden kaveripiirin, jota ei olisi voinut saada, jos ei olisi aloittanut. Kaikelle pitää löytää tasapaino ja harrastusten kanssa se toimii hyvänä harjoitteena aikuiselämään. Moni kokee harrastuksen vain olevan koulun ja sosiaalisen elämän tiellä, mutta toiset kokevat sen olevan hyvä tapa purkaa stressiä. Siinäkin on iso ero, että tuottaako harrastus stressiä vai lieventääkö se. Jos kokee,

että harrastus stressaa niin monet ovat sitä mieltä, että harrastuskertoja kannattaa mieluummin vähentää kuin, että lopettaa kokonaan. Omasta mielestä harrastaminen kannattaa, kunhan se antaa enemmän kuin se vie.

Anna Mattila 24.10.2019

Kirjoittajalla on 5-vuoden kokemus seuratoiminnasta.

Nuorten harrastus- ja seuratoiminta

Nuorten harrastus- ja seuratoiminta

Nyt kun kaikki lopettavat urheilun ja panostavat kavereihin ja kouluun niin pitää muistaa ne syyt miksi aloitit. Tämä on todella ajankohtainen aihe ainakin minulle, koska lukioon siirtyminen on aivan nurkan takana ja keskiarvon täytyy olla tarpeeksi korkea, että pääsee lukioon. Haastattelin hyvää ystävääni, joka on myös uimari ja hän on sitä mieltä, että kun nuorten lopettavat jo tässä vaiheessa harrastukset niin siinä saattaa käydä niin, että elämään tulee enemmän epäterveellisiä elämäntapoja ja jotain jää puuttumaan, joka on ollut läsnä, kun on harrastanut jotain.

Seuroja on monia ja todella moni on hyviä. Siinä kuitenkin on eroa että, mikä on hyvä ja huono seura. Moni saattaa luulla, että iso ja hyvä seura koostuu pelkästään hyvistä ja menestyksekkäistä urheilijoista mutta todellisuus on se, että valmentajilla on todella iso merkitys viihtyvyyteen ja itse ryhmähenkeen. Pienissä seuroissa on monia hyviä sekä huonoja puolia, kuten hyvä yhteishenki ja motivoituneita urheilijoita mutta taas valmentajista saattaa olla puutetta ja urheilijoita en ole liikaa. Toisaalta jos urheilijoita on vähemmän, tulee valmentamisesta enemmän yksilöllistä ja he saavat vaikuttaa enemmän seurassa. En kiistä, että pienessä seurassa ei voisi olla hyviä urheilijoita ja hyviä valmentajia tai, että isoissa seuroissa ei olisi huonoja valmentajia. Mutta jos pienessä seurassa on parempia valmentajia kuin isoissa seuroissa, olisiko sille joitain syitä? Tietenkin riippuu ihmisestä, mutta itse koen jo, että seurassa on mukavampaa olla, jos kaikilla on yhteenkuuluvuuden tunne. Jos sitä ei ole ryhmähenki ei ole yhtä vahva ja kiinnostus jatkamiseen saattaa jopa pahimmassa tapauksessa hiipua.

Harrastuksissa on hyvät ja huonot puolensa. Hyvänä esimerkkinä toimii se, että se on todella aikaa vievää mutta siitä voi saada uuden kaveripiirin, jota ei olisi voinut saada, jos ei olisi aloittanut. Kaikelle pitää löytää tasapaino ja harrastusten kanssa se toimii hyvänä harjoitteena aikuiselämään. Moni kokee harrastuksen vain olevan koulun ja sosiaalisen elämän tiellä, mutta toiset kokevat sen olevan hyvä tapa purkaa stressiä. Siinäkin on iso ero, että tuottaako harrastus stressiä vai lieventääkö se. Jos kokee,

että harrastus stressaa niin monet ovat sitä mieltä, että harrastuskertoja kannattaa mieluummin vähentää kuin, että lopettaa kokonaan. Omasta mielestä harrastaminen kannattaa, kunhan se antaa enemmän kuin se vie.

Anna Mattila 24.10.2019

Kirjoittajalla on 5-vuoden kokemus seuratoiminnasta.