Tilaa uutiskirjeemme ja Note-viestit opettajille

Tilaa

Tettiläisen fiiliksiä

Kävin vähän aikaan sitten Sporttitetin projektikoordinaattorin Viivi Ylösen ja viestintäkoordinaattorin Sini Grönbergin kanssa haastattelemassa Vantaan Voimisteluseuraa (VVS). Meidät otettiin hyvin vastaan siellä. 

Huomasin astuttuamme sisään voimistelusaliin airtrackin suoraan edessämme ja renkaat, joissa roikkui kaksi ala-astelaista. He näyttivät hyvin energisiltä. Menimme aika nopeasti yläkertaan ja siellä oli hienoja voimistelukisoista kuvattuja tauluja. Niissä voimistelijoilla oli hienot kisameikit ja hymy huulilla.

Menin haastattelemaan Emilia Vehkavaaraa Vantaan voimisteluseurassa olevaa tettiläistä. Hän on harrastanut vähän yli 5 vuotta joukkuevoimistelua VVS:ssä. Siellä Emilia on ollut puoli toista viikkoa tetissä, ja hän on päässyt valmentamaan after school-ryhmää toisin sanoen ala-aste ikäisiä. Valmentaminen on työtehtävistä parhaiten jäänyt mieleen, mutta Emilia ei vielä tiennyt, aikoisiko hän tulevaisuudessa jatkaa seuratoimintaa valmentajana tai seuratyöntekijänä. Tetissään hän oli myös koristellut paljon voimisteluasuja. Emilia kertoi, että osan työporukasta hän tunsi jo entuudestaan, mutta niitä joita hän ei tuntenut ottivat hänet mukaan hyvin. Emilialle jäi hyvät fiilikset tetistään ja, jos hän voisi tulla uudestaan VVS:ssään tettiin, niin kyllä hän tulisi.  

 Haastattelun alussa laitoin kännykkäni ääninauhurin päälle, jotta voisin jälkeenpäin muistella, mitä hän oli vastannut. En ollut aiemmin käyttänyt ääninauhuria kännykästäni ja sen huomasi, sillä joitakin kohtia haastattelusta oli vaikea kuulla.  

Tämä oli ensimmäinen kunnon haastatteluni, jos koulun leikkimielisiä haastatteluja ei lasketa mukaan. Oli vaikeata muistaa kysymyks ulkoa, joten huomasin, että katsoin useasti paperilta niitä. Ensi kerralla opettelen paremmin kysymykset ulkoa ja muodostan katsekontaktia. Oli silti tämä ainutlaatuinen kokemus ja muistan ensi kerralla joitakin juttuja paremmin esimerkiksi, mistä kännykän ääninauhuri löytyy, jos äänitän haastattelun. 

Haastattelu oli kokonaisuudessaan onnistunut ja sen jälkeen kävimme ottamassa Emiliasta kuvia, kun hän istui. En ole paljoa käyttänyt järkkäriä, joten siinä olisi viimeisteltävää. Aluksi kuvista tuli huonolaatuisia, vähän tärähtäneitäkin. Sini korjasi kameran asetuksen ja otin uusiksi kuvat Emiliasta. Tällä kertaa tuli tuplasti tarkempia kuvia. Jäi upeat fiilikset, kun pääsi oikeasti kirjoittamaan ja valokuvaamaan haluamalla tavalla. 

Emilia Rantanen 

Kirjoittaja on Nuorten Akatemiassa Sporttitetti- tiimissä oleva tettiläinen, joka on kiinnostunut kirjoittamisesta. 

Tettiläisen fiiliksiä

Tettiläisen fiiliksiä

Kävin vähän aikaan sitten Sporttitetin projektikoordinaattorin Viivi Ylösen ja viestintäkoordinaattorin Sini Grönbergin kanssa haastattelemassa Vantaan Voimisteluseuraa (VVS). Meidät otettiin hyvin vastaan siellä. 

Huomasin astuttuamme sisään voimistelusaliin airtrackin suoraan edessämme ja renkaat, joissa roikkui kaksi ala-astelaista. He näyttivät hyvin energisiltä. Menimme aika nopeasti yläkertaan ja siellä oli hienoja voimistelukisoista kuvattuja tauluja. Niissä voimistelijoilla oli hienot kisameikit ja hymy huulilla.

Menin haastattelemaan Emilia Vehkavaaraa Vantaan voimisteluseurassa olevaa tettiläistä. Hän on harrastanut vähän yli 5 vuotta joukkuevoimistelua VVS:ssä. Siellä Emilia on ollut puoli toista viikkoa tetissä, ja hän on päässyt valmentamaan after school-ryhmää toisin sanoen ala-aste ikäisiä. Valmentaminen on työtehtävistä parhaiten jäänyt mieleen, mutta Emilia ei vielä tiennyt, aikoisiko hän tulevaisuudessa jatkaa seuratoimintaa valmentajana tai seuratyöntekijänä. Tetissään hän oli myös koristellut paljon voimisteluasuja. Emilia kertoi, että osan työporukasta hän tunsi jo entuudestaan, mutta niitä joita hän ei tuntenut ottivat hänet mukaan hyvin. Emilialle jäi hyvät fiilikset tetistään ja, jos hän voisi tulla uudestaan VVS:ssään tettiin, niin kyllä hän tulisi.  

 Haastattelun alussa laitoin kännykkäni ääninauhurin päälle, jotta voisin jälkeenpäin muistella, mitä hän oli vastannut. En ollut aiemmin käyttänyt ääninauhuria kännykästäni ja sen huomasi, sillä joitakin kohtia haastattelusta oli vaikea kuulla.  

Tämä oli ensimmäinen kunnon haastatteluni, jos koulun leikkimielisiä haastatteluja ei lasketa mukaan. Oli vaikeata muistaa kysymyks ulkoa, joten huomasin, että katsoin useasti paperilta niitä. Ensi kerralla opettelen paremmin kysymykset ulkoa ja muodostan katsekontaktia. Oli silti tämä ainutlaatuinen kokemus ja muistan ensi kerralla joitakin juttuja paremmin esimerkiksi, mistä kännykän ääninauhuri löytyy, jos äänitän haastattelun. 

Haastattelu oli kokonaisuudessaan onnistunut ja sen jälkeen kävimme ottamassa Emiliasta kuvia, kun hän istui. En ole paljoa käyttänyt järkkäriä, joten siinä olisi viimeisteltävää. Aluksi kuvista tuli huonolaatuisia, vähän tärähtäneitäkin. Sini korjasi kameran asetuksen ja otin uusiksi kuvat Emiliasta. Tällä kertaa tuli tuplasti tarkempia kuvia. Jäi upeat fiilikset, kun pääsi oikeasti kirjoittamaan ja valokuvaamaan haluamalla tavalla. 

Emilia Rantanen 

Kirjoittaja on Nuorten Akatemiassa Sporttitetti- tiimissä oleva tettiläinen, joka on kiinnostunut kirjoittamisesta.